Viimeiset valmistelut Berliiniin, setämiehet ja maraton: Here I come!

No nyt se on vihdoin ovella, en puhu joulupukista enkä naapurin viiksekkäästä setä-miehestä, vaan Berliinin maratonista. Tällä hetkellä lähtölaukaukseen on aikaa enää 2 päivää 14 tuntia ja risat! 

Lähellä ollaan!

Huomenna illalla astumme siis koneeseen ja lähdemme Monnan, Jennin ja Ilen kanssa valloittamaan Berliiniä. Mimmit toimivat tällä kertaa kannustusjoukkoina ja me juostaan Ilen kanssa. Me ollaan aikasemmin tehty aina kaikki maratonreissut kahdestaan Monnan kanssa, mutta nyt on kiva saada seuraa matkaan. Berliiniin saapuu myös muita tuttuja, kuten Hanna puolisoineen ja kavereineen, joten yksinäistä siellä ei varmasti tule :)! 

Geren kanssa valloittamassa Malminkaratanon jätemäkeä!

Tämä viimeinen viikko on minulle aina jotenkin todella vaikea. Lähinnä sen takia, että kun olen tottunut liikkumaan ja harjoittelemaan paljon, niin nythän semmonen ei käy ollenkaan päinsä. Sen verran itsepäinen mä oon, että vähän oon käynyt treenailemassa. Maanantaina lepäilin kokonaan. Tiistaina kävin juoksemassa 8km rauhallisesti, mistä sitten 2 km tulevaa kisavauhtia (mikä se sitten ikinä onkaan). Juoksun jälkeen menin vielä hetkeksi salille heiluttamaan painoja, mutta se oli enemmän sellaista kropan herättelyä ja tissien pullistelua ja pumpin hakemista, kuin mitään todellista harjoittelua :). 

8 km lenkki menossa kauniissa auringonlaskussa.

Keskiviikkona tein viimeiset treenit, kun juoksin ensiksi tunnin polkuja asiakkaani kanssa ja sen jälkeen kävin pelaamassa vielä kauden avauspelin salibandyä. Voiton myötä oli kiva lähteä kotiin tankkaamaan ja keskittymään maratoniin. Salibandy toimii toivottavasti hyvin sellaisena eritäin nopeita ärsykkeitä antavana treeninä tuossa lopussa ennen maratonia. Ideani oli, että lihasmuistiin jäisi hyvä tuntuma nopeista liikkeistä ja lihaksisto saisi muutenkin vähän nopeampitempoista ärsykettä ja viestiä aivoilta, kuin mitä se juostessa saa. Salibandyä olen siis pelannut jo 13 vuotta, joten mikään uusi juttu se ei minun kropalleni ole, jos se jäi jotain lukijaa hämäämään :).

Erätauolla kuvia Instagramiin ja sain muuten kuittia pelikavereilta :)

Nyt torstaina mä sitten vaan syön, vien Gereä pissalle, syön, vien Gereä pissalle, syön...Puuh! Olen tänään syönyt tähän 19.30 (Ai nii salkkarit alkaa ihan just) mennessä 2600kal ja n. 450g hiilhiydraatteja, kun tavoitteeni on n.600g hiilihydraatteja, että tankkaus onnistuisi ja toteutuisi suunnitelmieni mukaan. Silloin saisin n. 7-8g hiilihyraatteja/painokiloa kohti, minkä pitäisi olla aika mukava määrä. Sama mättäminen jatkuu huomenna, kunnes lauantaiksi palautan ruokavaliotani normaalimmaksi ja sunnuntaiaamuna 8.45 I`m ready to run!

Mittailua ja hiilareiden laskemista!

Huomenna pitää katsoa vielä kisakamat valmiiksi. Parin vuoden takainen Tukholma opetti mulle viimeistään sen, että mukaan lähtee kaikki juoksukamat aina bikineistä-pilkkihaalariin ja snorkkeliin! Jos sää on mitä on, niin ainakin mä oon varautunut :). Tein kovan ratkaisun myös kenkieni osalta. Olen mainostanut jo monta kuukautta, että starttaan kisaan New Balancen 980-kengillä, joilla olen jo pitkään treenannut ja juossut nopeampia lenkkejä. Nyt en ole kuitenkaan saanut tätä uusinta paria toimimaan ihan haluamallani tavalla, vaan se päästää askeleeni ylipronaation valloilleen ihan eri tavalla, kuin edeltäjänsä. Se taas tuo mulle kipua pohkeiden sisäsyrjiin jo muutaman kilometrin jälkeen. Ei mikään paras juttu, kun pitäisi kuitenkin juosta se 42km. Siksi turvaudunkin todennäköisesti vanhoihin luotettaviin sotureihin eli New Balancen jäykempiin ja kevyesti tuettuihin 1260 malleihin. Otan toki molemmat kengät mukaan ja katson paikan päällä kummilla lähden kisaan.

Ihanan Lauran hieronnassa!

Kävin sunnuntaina hieronnassa ihanalla Lauralla ja huomenna pitäisi vielä vähän rullailla ja venytellä, niin sitten alkaa viimeisetkin hiomiset olemaan siinä. Tätä odottelua tämä nyt on. Onneksi pääsemme huomenna Berliiniin ja tutustumaan vähän itse kaupunkiin niin unohtuu koko maraton hetkeksi (niin varmaan).

Me ollaan oltu tää viikko vähän niin kuin poikien kesken!

En olekaan muuten maininnut, että opiskelin Saksaa 5 vuotta, joten saas nähdä pärjäänkö siellä ihan locaalilla kielellä. Pikkasen uskallan kuitenkin asiaa epäillä, koska näin nopeesti mietittynä osaan saksaksi: Ich bin Tuukka, Ich liebe dich, auf wiedersehen ja laulaa Ooo tannenbaumin (oi kuusipuu). Toisaalta, kun hotellimme sijaitsee kuulemma ns. sateenkaarialueella, niin sitä ei kuulkaas tiedä mitä seikkailuja mä vielä koen. Miettikää nyt: Astelen pikku-siiderissä, jalat tönkkönä paikalliseen ravintolaan viattomasti bratwurstit mielessä. Sitten kohteliaana, maailmaa nähneenä kielimiehenä esittelen itseni Tuukaksi, kerron rakastavani tätä nahkahousuista, viiksekästä Saksalais-herrasmiestä ja laulaa karautan päälle vielä Oi kuusipuun, niin loppu voi kuulkaas ollakin jo historiaa..

Berliini on tunnettu suvaitsevasta ilmapiiristään ja hyvä niin!

Mutta nyt mun on mentävä syömään ja kohta lähden viemään Gereä pissalle. 

Auf wiedersehen!

Ich liebe dich!

Tuukka

Meillä alkaa ensi viikolla taas juoksutreenit ja vielä kerkeät mukaan! 

 Kaipaatko välillä lenkkikavereita tai vaihtelua ja monipuolisuutta harjoitteluusi? Nyt saat samassa, edullisessa paketissa molempia! Lokakuussa starttaamme käyntiin uuden juoksutreeniryhmämme!

Juoksuharjoitukset järjestetään kerran viikossa vaihtuvalla teemalla. Syyskausi sisältää 10 monipuolista, virikkeellistä ja ennen kaikkea iloista yhteisharjoitusta. Harjoituksen kesto n. 60min.

Harjoitukset järjestetään vaihtuvin viikonpäivin. Jos tällä viikolla harjoitukset ovat maanantaina, niin ensi viikolla ne ovat tiistaina, sitten keskiviikkona, jne. Näin mahdollistamme mahdollisimman monelle juoksijalle mukaan pääsyn.

Juoksutreeniryhmän syyskauden hinta: 39€. sis. 10 yhteisharjoitusta.
Harjoitukset alkavat torstaina 02.10. klo: 18.00 Paavo Nurmen patsaalta, Helsingin Olympiastadionin edustalta.

Nyt on aika liittyä iloiseen ja hyväntuuliseen juoksuporukkaan, joka innostaa sinut lenkille syksyn pimeinäkin iltoina. Haasta vaikka kaverisi tai puolisosi mukaan ja tulkaa yhdessä nauttimaan juoksun riemusta ja monipuolisesta, kehittävästä harjoittelusta. Suosittelemme, että juoksijat jaksavat juosta n.6-7km osallistuessaan ryhmään.

Ilmoittautumiset ja lisätietoa:
pttuukka@gmail.com
044 543 9483

15km viimeistelytreeni Berliiniin

Hello,

Lauantai oli jännä päivä. Kalenterissani luki: 15km maratonvauhtia! Se tarkoitti sitä, että silloin oli viimeinen kovempi treeni ennen 28.09 juostavaa Berliinin maratonia! Samalla tuo harjoitus tulisi määrittämään minun lopullisen taktiikkani Berliinissä. Se kertoisi myös sen, missä kunnossa olen ja kuinka kovaa uskallan lähteä juoksemaan ettei matkasta tule täydellistä Via Dolorosaa!

New Balance 980 - Mun kisakengät!

Lähtökohdat lenkille olivat hyvät. Olin harjoitellut hyvin ja pystyin pitämään jopa 2 lepopäivää ennen lauantaita. Koetin tehdä kaiken mahdollisimman paljon samalla kaavalla, kuin tulisin Berliinissäkin tekemään. Söin edellisenä iltana vähän normaalia enemmän hiilihydraatteja, nautin jopa lasillisen urheilujuomaakin. Tietenkin sitä samaa, mitä Berliinissä tarjotaan. Mitään riskejä kun ei kannata ottaa. Sitä paitsi maratonille valmistautumisen hienoimpia juttuja on juuri tämä fiilistely. Kenkien ja kisa-asun valitseminen, maratonilla käytettävän urheilujuoman metsästäminen, energiageelien testailu ja pohtiminen, milloin niitä nautitaan. Reittikartan selailu ja taktinen suunnittelu :).

Alkulämmittelyt ja venyttelyt käynnissä!

Lauantaiaamun koittaessa alkoi olemaan jo todella hyvä fiilis päästä juoksemaan parin päivän lepäilyn jälkeen. Päivä alkoi normaaliin tapaan tunnin lenkillä Geren kanssa ja aamupalalla. Sitten olikin jo aika alkaa sitomaan New Balancien nauhoja kiinni ja suunnata juoksemaan.

Päivän suunnitelma oli siis juosta 15km suhteellisen tasaisia teitä mahdollisimman tasaista n.5m15s-5m20s vauhtia! Helppo homma. Olin tehtnyt saman testijuoksun elokuun alussa, joten kaiken järjen mukaan ajattelin, että nyt juoksun pitäisi kulkea paremmin! Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuin elokuvissa, sankari ei saa kaunista naista, Niken sponsoridiili ei odota lenkin jälkeen pöydällä eikä sitä fanilaumaakaan näy ulko-oven edessä odottamassa idoliaan!

Lenkin jälkeen käytiin Geren kanssa Haagan torilla kirppiksellä ja koirakuvauksessa!

Juoksu lähti kulkemaan oikein maltillisesti. Ensimmäisen 5km tuntuivat ihan mukavilta. Eivät miltään unelmalta, mutta mukavilta. Sen jälkeen eteeni avautui pitkä ja loiva nousu. Ajattelin, että olen mäkin tyhmä, kun en tätä nyt tajunnut väistää, mutta en sitten jaksanut lähteä toiseenkaan suuntaan sen takia. Nousu oli n. 600-700m pitkä. Lähdin taivaltamaan sitä silmät sinisenä ja mieli avoinna, kuin ensimmäisenä koulupäivänä. Juoksu tuntui todella hyvältä. Tässä kohtaa nappasin ensimmäisen GU:n energiageelinkin. Ihmettelin, että miten tää voi olla näin nättiä! Eihän tässä oo mitään järkee! Pitäsköhän sitä lähtee Berliinissä tavoittelemaan kärkisijoja :). Itseluottamus oli kuin oopperan baaritiskillä kesällä 2004. Kun kukaan ei voi pysäyttää...

Sanotaan, että kokemuksista viisastuu ja jokainen tekee virheitä, mutta vain tyhmä ei ota niistä oppia. Olishan mun pitänyt muistaa, että yksin tässä kotiin mennään, niin kuin mentiin Oopperastakin silloin kesällä 2004. Ainoana poikkeuksena, että nyt mua odotti kotona huomattavasti kauniimpi tyttöystävä, kuin silloin! Anteeksi Jaakko! Juostuani 9km jotain tapahtui. Voisin sanoo, että en tiiä, mikä muhun osu! Juoksu muuttui, kuin napista painamalla todella tahmeaksi ja etureidet menivät aivan hapoille. Siinä sitä sitten tallusteltiin ja ihmeteltiin, että kui täs ny oikke näi kävi?

Illalla Långvikissä jo hymyilytti!

Kilometriajat tippuivat 30sekunnilla, mikä on jo paljon! Syke puolestaan pysyi samana tai nousikin vähän, joten mistään mun kuvitelmista ei ollut kyse. Päätin kuitenkin jatkaa juoksua ja katsoa, miten tässä käy. Ajattelin, että helppoa se ei siellä Berliinissäkään tule olemaan, joten otetaan tästä nyt vähän kokemuksia matkaan :). 

Pari kilsaa mä siinä laahustin ja sitten sain vielä 2km:n ajaksi nostettua vauhtia sinne, kunnes hommasta katosi viimeinenkin juju. Viimeiset 2km mä sitten raahauduin kotiin erittäin rauhallista 5m40s vauhtia! Kun Polar piippasi 15km:n merkiksi olin onnellinen, että sain lopettaa tämän yhden miehen kärsimysnäytelmän tähän.

Miltä nyt tuntuu?

Kävelin kotiin ja mietin, että näin tänään. Tämä testilenkki laittoi mut nyt miettimään tavoitteita uudestaan. Tuolla juoksulla en olisi tullut maratonia maaliin, se on päivänselvä asia. Jos 15km:n kohdalla homma breikkaa noin kovaa, niin ei siitä ole mitään toivoa/järkeä jatkaa köpöttelyä enää 30km. Sitten se on laitettava peli poikki, soitettava Monnalle, että tuu hakee mut taksilla, nyt lähdetään Oktoberfesteille!

Illalla meillä oli vielä edessä mukava vierailu Långvikin kylpylässäm joten kovin kauaa en jaksanut murjottaa :)

 

Onneksi mulla on vielä viikko aikaa palautua tästä huonosta juoksusta ja hioa suunnitelmia. Varmaa on kuitenkin se, että en alussa lähde kovin kovaa juoksemaan. Näillä mun ajoilla se on ihan yksi hailee juoksenko 5min kovempaa vai hiljempaa. Näin niin kuin maailmanrauhaa ajatellen! Mieluummin lähden iisimmin ja teen siitä mukavan juoksun vaikka sitten vauhtia vähän kiristäen, kuin kaadun katuun 16km:n kohdalla itkien ja laulaen viimeisillä voimillani Tommi Läntisen Via Dolorosaa!

Ravitseva ruoka on tärkeää palautumisen kannalta!

Näillä ajatuksilla, tunnetiloilla ja kokemuksilla, matka jatkuu kohti Berliiniä! Enää 6 päivää starttiin :)! Tylsin juttu tässä oli se, että odotin nyt parempaa juoksua hyvän treenikauden jäljiltä. Tämä kuukausi on sisältänyt paljon hyviä ja monipuolisia treenejä, joiden olisin toivonut näkyvän nyt. Voi olla, että palautuminenkin on vielä vähän vaiheessa ja pitää nyt vaan malttaa ottaa iisisti. Onneksi oma elämäni ei ole juoksemisesta kiinni :) Se on vain mukava harrastus, jonka parissa on kivaa touhuilla. 

Hyvää yötä!

Tässä vielä koostetta noista kahdesta 15km juoksusta.

23.08/ 20.09

Keskinopeus: 5m13s / 5m22s

Keskisyke:139 (73%) / 140 (74%)

Max syke: 154 / 157

Mukavaa ja urheilullista viikkoa kaikille!

Tuukka

Miten Pauliinan smoothiet, raakakakkujen papitar ja Monna liittyvät mun ruokavalioon?

Muutama vuosi sitten entisessä työpaikassani työskennellessäni sain kunnian tutustua mahtavaan tyttöön nimeltä Pauliina. Pauliina oli eloisa, iloinen, positiivinen, energinen ja se söi ihmeellisiä asioita. Muistan monta kertaa tilanteita, joissa Pauliina tuli töihin mukanaan itse tehty todella oudonnäköinen vihreä smoothie kädessään. Siitäkin huolimatta hän hymyili. Silloin mun ruokavalio täyttyi vielä enimmäkseen Saarioisten kinkkukiusauksista, kuin vihersmootheista enkä olisi kyllä kirveelläkään niitä Pauliinan juttuja maistanut. 

Raakasuklaat menossa pakastimeen!

Olen tietyllä tavalla ikuinen tutkimusmatkailija. Haluan aina nähdä uusia paikkoja, juosta aina eri lenkkejä ja innostua uusista asioista. Vaikka tuolloin Pauliinan smoothiet kohdatessani en vielä juurikaan riemastunut, niin silti jotain heräsi sisälläni. Jokin pieni aavistus siitä, että se mitä Pauliina teki täytyi olla oikein tai ainakin paremmin kuin tämä minun Saariois-show! 

Greenstreetin raakakakku workshop oli loistava!

Vuodet ovat vierineet ja paljon on asioita tapahtunut. Tänään minä aloitin päiväni juomalla spirulinalla ja ohranoraalla maustettua vettä, söin luomukaurapuuroa, marjoja ja join luomukahvia. Sitä ennen kävin ulkoiluttamassa aitoa luomu-labradoria. Monnan ennakkoluulottomalla asenteella uusia asioita kohtaan on ollut erittäin positiivinen vaikutus minuunkin. Nyt superfoodit ovat osa arkeani ja siitä, kuten monesta muustakin saan kiittää Monnaa, sekä muutamia muita ennakkoluulottomia, terveyttään vaalivia ihmisiä ympärilläni!

Maailmaa muuttuu ja me sen mukana. Olen alkanut yhä enemmissä määrin kiinnostumaan terveellisestä ruokavaliosta, joka sisältää mahdollisimman paljon tuoreita ja vähän käsiteltyjä ruoka-aineita. Ohjenuorani onkin, että mieti miltä syömäsi ruoka-aineet näyttävät luonnossa ja valitse sellaisia tuotteita, jotka ovat joko alkuperäisessä muodossaan tai mahdollisimman lähellä sitä. Silloin ne ovat todennäköisesti vähemmän käsiteltyjä, kuin muut vaihtoehdot. Peruna on peruna luonnossakin, mutta peruna-sipuli sekoitus pakastealtaassa on jo kauempana puhumattakaan siitä Mummon muusista, mikä on jauheena!

Kakuissa käytettäviä raaka-aineita!

Paljon olen vuosien saatossa muuttanut ruokavaliotani ja monelle entiselle asialle on löytynyt uusi korvike tai vaihtoehto. Minulla on kuitenkin vielä kaksi asiaa, joihin tunnen hakevani koko ajan jonkinlaista ratkaisua. Toinen niistä on alkoholi. Alkoholia en enää juurikaan käytä. Voisin sanoa olevani hieman puppelissa ehkä 1 kerran kuukaudessa. Alkoholiton olut, vichy tms toimii hyvin juhlatilanteissa, missä on "pakko" ottaa jotain. Silti koen välillä ja koko ajan yhä enemmän, että tuo yksikin kerta kuukaudessa voisi jäädä pois. En edes leiki, että se olisi helppoa. Olen viime aikoina huomannut sen, että minulle tulee huono-olo alkoholista (hehhe), mutta tarkoitan siis, että ihan vaikka 1-2 annoksenkin jälkeen. Se ei tunnu hyvältä eikä alkoholin käyttäminenkään järkevältä. Miksi syödä/juoda jotain, mikä tekee sinulle huonon olon?

Meidän valmistamia herkkuja!

Sitten pääsemmekin sen toisen asian ja varsinaisen aiheen pariin :): Miksi mun perhe sanoo mua saarnaajaksi? No tässä syy. Olen kirjoittanut jo 6 kappaletta pääsemättä asiaan :). Okei eli asiaan. Herkuttelu ja herkut on se toinen asia, mihin olen halunnut löytää jonkun ratkaisun. Tykkään välillä hemmotella itseäni ja liian sotilaallinen kuri ruokavaliossa ei minulle sovi enkä sellaista halua edes kannattaa. Tämä johtaa siihen, että välillä on niitä karkkipäiviä. Ongelma on taas se, että karkista ja muista tavallisista herkuista tulee huono-olo! Taas tulemme siihen, että onko järkeä syödä/juoda jotain, mistä tulee huono-olo Mun mielestä ei! Pari viikkoa sitten osallistuin raakakakku workshoppiin ja voi olla, että löysin tieni Roomaan!

Aino ja Monna työn touhussa!

 Greenstreet järjesti raakakakku workshopin. Menin sinne, niin kuin miehet yleensäkin uusiin paikkoihin eli vaimoni houkuttelemana. Aihe oli kuitenkin sellainen, että se ihan aidosti kiinnosti minua! Saavuimme "kakkutehtaalle" ja mua vähän jännitti. Onneksi meitä oli vastassa sydämellinen ja positiivinen raakakakkujen papitar Aino, joka teki minunkin jäykähköstä preesensistä, sekä  olostani hieman vapaantuneemman. 

Mulperit on petollisen hyviä! Maistakaa, jos ette vielä ole kerenneet!

Meidät jaettiin kolmeen 3-4 hengen ryhmiin. Mä sain vastusteluistani huolimatta ryhmääni Monnan ja Annan! Sitten Aino jakoi meille kaikille 3:lle ryhmälle omat reseptit ja kertoi samalla niissä käytettävistä raaka-aineista. Me saimme Monnan ja Annan kanssa valmistettavaksi puolukkakinuskikakun!

Mies ja sauva!

Sitten ei muuta kuin tekemään. Kakun valmistamisessa ei mennyt kuin hujaus, vaikka teimmekin sitä ihan rauhassa. Mä käytin miehenä tietysti koneita ettei vaan ego kärsi. Lisäksi pääsin levittämään kakkupohjaa vuokaan ja varastelin mulpereita aina kun vaan kerkesin. Kun kakku oli ready, niin me laitettiin se pakastimeen. Sen voi laittaa myös jääkaappiin, mutta siellä sen pitää olla pidempään ja sehän ei tällaisella perus-ahneelle kaverille käy :)! 

Tämän nimeä mä en muista, mutta hyvää oli!

Kun kakut olivat pakastimessa Aino antoi meille mahdollisuuden kokeilla raakasuklaan valmistamista. No se vasta helppoa olikin ja nyt joudun paljastamaan, että niitä olen kerennyt tekemään jo kotonakin! Kun kakut olivat vetäytymässä me herkuteltiin niillä suklailla. Mä maustoin omani tietysti niillä salakavalilla mulpereilla :)! 

Tämä oli joku mustikka-minttusuklaa!

Lopuksi koitti se hetki, mitä me kaikki olimme tulleet sinne hakemaan eli pääsimme niiden valmistamiemme kakkujen kimppuun! Voi ristus, että ne olikin hyviä ja verrattuna normaaleihin kakkuihin niiden ravintosisältökin on hyvä. Ennen kaikkea se suurin juttu näissä on se, että elimistö saa niistä erittäin paljon hyviä ravintoaineita, kuitua, vitamiineja ja vaikka ja mitä! Toisin kuin perinteisestä mansikkakermakakusta, josta ei kyllä voi sanoa samaa. Hirveä määrä sokeria siinä kyllä on, jos joku sitä kaipailee :). Raakakakut puolestaan eivät sisällä ollenkaan lisättyä sokeria ja niitä ei kypsennetä missään vaiheessa, jolloin kaikki niissä käytettävien raaka-aineiden ravinteet säilyvät lopputuotteeseen saakka. 

Meidän puolukkakinuskikakku!

Tämä raakakakku voisi olla SE juttu mulle! Niistä ei tule samalla tavalla ollenkaan huono-olo, kuin normaaleista sokereilla ja lisäaineillta kyllästetyistä karkeista ja herkuista. Lisäksi samalla kun herkuttelet saat myös erittäin järkevää ravintoa elimistöllesi. Ei ollenkaan huono yhtälö paljon liikkuvalle ihmiselle. 

Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän pitää myös koko ajan keskittyä ravinnon laatuun!

Monesti törmää todella alkukantaiseen ja lähes baarbaarimaiseen suhtautumiseen näissä raakaruoka asioissa. Toiset kertovat heti, että meillä on SA..NA syöty pullaa jo 40-vuotta ja syödään jatkossakin. Silloin kun herkutellaan, niin herkutellaan kunnolla ja unohdetaan tollaset hemmetin hössötykset! Okei, no se on ihan kiva, mutta ei se kokeileminen varmasti kenenkään terveyttä pilaa, päinvastoin! Monestihan nämä voimakkaat reaktiot ovat vain merkki pelosta uutta ja erilaista kohtaan. En minäkään näitä juttuja kenellekään tuputa eikä silloin tarvitse minullekaan tuputtaa sitä iänikuista korvapuustia ja pitää esitelmää, miten sitä syömällä pärjättiin jo talvisodassakin! 

Viikonloppu tulossa, mitäs valittaisiin?

Mun sanoma on nyt se, että ottakaa rohkea askel ja kokeilkaa raakaruokaa, raakasuklaata, raakakakkuja ja vaikka mitä raakaa, saatatte yllättyä!

Valitkaa mieluummin raakasuklaa. Samalla saatte kivaa tekemistä perheen kesken!

Mitä yllätyin, ihastuin ja lopulta rakastuin! Nyt on ensimmäiset raakakakut leivottu myös casa de Pursiaisessa ja hyviä olivat! 

Rakkauden täyteistä torstaita!

Tuukka

Enää 2½ viikkoa Berliinin maratonille!

No miten tässä nyt näin kävi, että enää on 3 viikkoa Berliinin maratoniin? Minne se kaikki aika luiskahti? Juuri äskenhän mä tein harjoitussuunnitelmia ja mietin, että kiva kun on vielä kolmisen kuukautta lähtöviivalle, niin tässä kerkee tehdä vielä vaikka mitä, mutta nyt tajusin, että enää ei ehdi tehdä juuri mitään! Mie romahan!

Mäkelänrinne ja treeniä renkailla- Hullun hommaa!

Noin vuosi sitten ilmoittauduimme ystäväni kanssa Berliinin maratonille. Silloin vuosi tuntui pitkältä ajalta ja olin ihan varma, että äijä tulee olemaan A: Niin tikissä ettei musta saa pinseteilläkään otetta, B:Kaikki maailman juoksutekniikka ja taktiikkavalmennus on imetty kitusiinsa, C:Varusteet ovat viimeisen päälle kunnossa, D:Olen henkisesti niin Kenialainen, että ihonvärinikin on vähintään lähempänä Väli-Amerikkaa, kuin juustoa!

Nyt pitää olla tikissä, kun kisaan on enää vajaa 3 viikkoa aikaa!

Nyt kun aikaa on tosiaan enää kolmisen viikkoa voin todeta, että vain yksi kohdista pitää täysin paikkansa ja sekin on varusteet :). Muistutan huomattavasti enemmän Nurmeksen Sikateollisuuden malliyksilöä, kuin Kenialaista maileria, tekniikasta ja taktiikasta ei ole hajuakaan, varusteet nyt on aina kunnossa, se on varmaan ainut kohta joka pitää kutinsa! Henkisesti muistutan huomattavasti enemmän päiväksi aurinkoon unohtunutta juustoa, kuin Kenialaista juoksija-soturia ja leijonanmetsästäjää!

Leijonaa mä metsästän..

Monesti kilpailuiden lähestyessä tällaiset ajatukset valtaavat mielen tai koittavat vallata. Todellisuuden kanssa niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Minä olen todellisuudessa juossut hyviä treenejä ja olen tyytyväinen kuntooni. Pieni kysymysmerkki minulle kyllä tuo tavoitteeni 3.45 edelleen on, mutta niinhän sen pitääkin olla maratonin kaltaisessa lajissa.

Yassot lähdössä käyntiin!

Maraton on matkana sellainen, että silloin kun se juostaan lähelle omia äärirajoja ei voi ikinä tietää, mitä tuleman pitää. Se on matkana perfektionistin painajainen :). Pitkä matka ja sen tuomat niin fyysiset, kuin henkisetkin rasitukset tuovat mukanaan erittäin paljon kysymysmerkkejä. Mennään taas tuttuun tapaan esimerkin kautta. Kaikki voi olla muuten kunnossa, mutta pohje on alkanut kiukuttelemaan pari viikkoa ennen kisaa. Annas olla, jos sitä ei saada huollettua ja hoidettua kuntoon ja se alkaa muistuttelemaan olemassa olostaan ja kramppailemaan vaikka 24km:n kohdalla, niin se on Saionaarasta vaan sitten sille kisalle ja vaiva voi olla sellainen ettei sille olisi voinut tehdä mitään. Tiettyjä saioita vaan sattuu silloin kun treenataan paljon! Toinen ikuinen kyssäri on vatsan toimiminen tai toimimattomuus!

Yassojen jälkeen olin herkillä :)

Matka on sikäli erilainen, että aivan huippukunnossa olevallekin se oman maksimisuorituksen tekeminen on huomattavasti haasteellisempaa, kuin vaikka 100 metrillä. Toki 100m kisassakin on omat niksinsä ja se on henkisesti ja teknisesti vaativampi suoritus, mutta siinä se absoluuttinen tikissä oleminen kantaa todennäköisesti paremmalla prosentilla tulosta, kuin maratonilla. Katsokaa vaikka Usainia! Ei sille ihan hirveästi ole näitä ohivetoja sattunut viime vuosina. Maratonilla vastaavia hallintakausia ei olla huipullakaan nähty ja sen absoluuttinen huippusuorituksen tekeminen on hieman vähemmän todennäköistä. Tästä saa toki olle erimieltäkin. Tämä on vain minun mielipiteeni.

Kaverini Sofia näyttää juoksemisen mallia!

Mitä mä sitten teen, kun kilpailuun on aikaa enää 3 viikkoa. Tämä on viimeinen selkeästi juoksurikkaampi viikkoni, milloin kilometrejä olisi tarkoitus juosta vielä hieman enemmän. Olen kuitenkin jo 2-3 viikon ajan keskittynyt kaivamaan sitä vauhtikestävyyttä, nopeutta ja räjähtävyyttä esiin. Käytännössä minulla on ollut viikossa kaksi pääharjoitusta. Ensimmäinen on ollut alkuviikon kova harjoitus, joka on keskittynyt paljon vetoihin. Ne ovat vaihdelleet 200-800m välistä, joissa olen juossut kovia vauhteja ja välillä aivan loppuun saakka. Loppuviikosta olen juossut sitten pidemmän 10-15km maratonvauhtisen tai läheltä sitä olevan treenin. Milloin kovempaa kuin maratonvauhti, milloin hitaammin Loput harjoituksista on ollut sekalaista seurakuntaa kevyempiä vauhteja ja sellaista lönköttelyä, kehonhuoltoa ja punttien kanssa painimista!

Kisahalli ja vähän rinnallevedon tapailua!

Viimeinen kunnon harjoitus minulla on 8 päivää ennen maratonia, jolloin juoksen maratonvauhtisen 15km ja tutkiskelen siinä paljon omia fiiliksiä, tuntemuksia, sykkeitä ja vauhtia. Se on sellainen viimeinen voitelu ja vähän vauhdikkaampi juoksu ennen Berliiniä. Viimeinen viikko menee sitten leipällessä mahdollisimman paljon. Toki tämän ammattini vuoksi saan silloinkin vähän hölkötellä, mutta itse en enää lähde harjoittelemaan. Olen huomannut vuosien saatossa sen, että kunnon lepo viimeisellä viikolla toimii minulla parhaiten. Ihan kokonaan en juoksemista lopeta, mutta vähennän sen todella minimiin, esim 1-3 lenkkiin/viikko.

Fiilistelyä Seurasaaren lähistöllä!

Mennään näillä ajatuksilla nyt tällä kertaa ja katsotaan mitä seuraavaksi juolahtaa mieleen :)

Aurinkoista ja äärimmäisen miellyttävää syksyn aikaa!

Tuukka