torstai 22. elokuuta 2013

Olenko minä oman elämäni tärkein asia?

Blogin kirjoittamisessa on varmasti monia tyylejä ja tapoja. Mulla itselläni tuntuu olevan kaksi hyvin yleistä tapahtumakaarta jokaiselle kirjoitukselleni. Toinen on sellainen perinteisempi, missä kerron mitä olen tehnyt ja miten olen treenaillut viikon aikana. Siinä keskityn enemmän harjoitteluun ja jätän mielipiteeni vähemmälle.
 
Terve!
 
Mulle itselleni mielenkiintoisempi ja haastavampi tapa ovat nämä mielipiteisiin liittyvät kirjoitukset. Niissä keskityn usein yhteen asiaan tai ilmiöön ja pohdin sitä. Mulla pyörii mielessäni aina muutamia ajatuksia, mielipiteitä ja jutun aihioita. Saatan pyöritellä niitä suhteellisen pitkäänkin pääni sisällä. Pompottelen niitä edestakas, mietin vähän eri kanteilta ja jos ne ovat vielä jollakin tapaa ajankohtaisia niin lueskelen niistä vähän muidenkin kirjoituksia. Jos asia liittyy liikkumiseen, terveyteen, ravintoon tms niin keskustelen siitä vielä Monnankin kanssa. Siltä saan viimeistään niitä muitakin näkökantoja asiaan. Monna on paljon hyväksyvämpi ja ymmärtäväisempi ihminen kuin minä. Mä oon todella monissa asioissa aika musta-valkoinen. Se on mun tapa toimia ja thats it :). Tunnette varmaan vastaavia tapauksia! Kun tämä höyhenenkevyt aihio päässäni alkaa vihdoinkin muodostumaan edes jonkinnäköiseksi kokonaisuudeksi niin kirjoittelen siitä sitten tänne. Tässä kohtaahan tämä kärsimysnäytelmä muuttuukin sitten julkiseksi ja te rakkaat lukijani saatte joko nauraa tai itkeä.
 
Taas lähdössä itsekkäästi juoksemaan :)
 
Tämänkertainen juttuni on syntynyt tämän suuren ja dramaattisen ajatusten pyörittelyn kautta. Se lähti liikkeelle yhdestä ainoasta lauseesta, minkä kuulin muutama viikko sitten. Syy miksi mä tästä niin innostuin on se, että tämä asia on varmasti jossakin elämänvaiheessa mietityttänyt monia teistä, niin minuakin. Minä ja Monna olemme tässä suhteessa aika erilaisia. Tämä on myös erittäin olennainen juttu Personal Trainerin työtä ajatellen.
 
Kirjoitukseni otsikonhan on jokainen jo bongannut. Olenko minä oman elämäni tärkein asia? Siinä on aika jännä kysymys. Kun kysytään "Mikä on elämäsi tärkein asia?" Kuulee monesti vastattavan: lapset, perhe, terveys, ystävät..Kaikki nämä ovat todella tärkeitä asioita ja varmasti monelle niitä tärkeimpiä. Mä vastaisin tuohon kysymykseen ehkä, että: Minä olen elämäni tärkein asia itselleni. Tästähän herää heti ajatus, että onpas ylimielinen ihminen tai sitten kysyjän mieleen hiipii se Helsingin Sanomien juttu narsistista.
 

 

 
Valoitetaanpa tätä taustaa nyt tässä vaiheessa ennen kuin viimeinenkin lukija painaa X:ää tuolta oikeasta yläkulmasta. Miksi tämä aihe on niin kiinnostava ja miten se liittyy Personal Trainerin työhön? Kun ihminen alkaa liikkumaan enemmän ja keskittymään tarkemmin ravintoonsa se vaatii aina aikaa, energiaa ja voimavaroja. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Liikuntaan käytettävä aikahan on jostain pois. Eli jostain pitäisi nipistää vähän aikaa liikunnalle. Tässä kohtaa tämä asia tulee monesti sitten eteen. Mikä on sinulle tärkeää? Pitäisikö tällaisen kunnonkohotusprosessin aikana muuttaa arvojärjestystä niin, että siitä tulisikin se tärkein asia? Näihin kysymyksiin ei ole oikeita vastauksia. Eikä minun vastaukseni ole välttämättä paras toimintatapa sinulle. Näistä asioista me kuitenkin usein jutellaan asiakkaidemme kanssa. Varsinkin silloin, kun aloitamme projekteja ja silloin, kun tuntuu, että etenemme vastatuulessa yhteisen projektimme kanssa. Painonpudotus on tyssännyt, painot salilla pysyneet samoina viikkotolkulla tai juoksuvauhdit polkee paikallaan. 
 
Olen monesti kuullut asiakkaani sanovan, että minun elämässäni on nyt niin paljon tärkeämpiä asioita kuin minä itse. Nämä voivat olla koulun aloittava lapsi, oma yritys, elämänkumppani, talonrakennus jne. Välillä elämässä tulee eteen aikoja, kun omat tarpeet ja unelmat on pakko työntää hetkeksi syrjään auttaakseen läheistä tai keskittyäkseen johonkin vielä merkittävämpään asiaan. Se on ymmärrettävää, kohtuullista ja inhimillistä. Niin minäkin olen tehnyt monesti ja tulen vielä lukemattomia kertoja tekemäänkin.

Monna ja Gere!
 
Olen kuitenkin itse vahvasti sitä mieltä, etttä nämä ajanjaksot eivät saisi olla kovin pitkiä. Minun uskomukseni mukaan onnellinen ja terve ihminen jakaa hyvää mieltä sekä positiivisuutta myös ympärilleen. Välillä on hyvä miettiä olenko minä itse onnellinen ja olenko minä itse oman elämäni tärkein asia? Niin kuin jo aikaisemmin sanoinkin niin minä olen oman elämäni tärkein asia. Jos pidän itseni tyytyväisenä niin olen paljon parempi aviomies, poika, ystävä, koiranomistaja, työntekijä, yhtiökumppani, joukkuekaveri jne. Jos taas unohdan itseni ja omat tarpeeni, unelmani, toiveeni ja tavoitteeni  niin muutun aika helposti äkäiseksi, onnettomaksi, temperamenttiseksi kiukuttelijaksi. Keskittymällä omaan hyvinvointiini ja onnellisuuteeni takaan myös sen, että olen parempi ihminen läheisilleni.
 
Tämä on toki kärjistettyä, koska jos kirjoittaisin jokaisen kannan ja esimerkin kaikista mahdollisista tilanteista niin tämä kirjoitus ei päättyisi koskaan. Muita ihmisiä pitää ottaa huomioon, mutta välillä saa ja pitää olla itsekäs. Jos on kuolemanväsynyt pitkän työviikon jälkeen niin perjantaina ei ole pakko lähteä kaverin luo kahville vaan sen takia, että pelkää hänen loukkaantuvan sinun kieltäytymisestä. Jos taas kumppanisi ehdottaa lasillisita viiniä lauantaina niin on ihan okei sanoa, että menen ensin lenkille. Se on tervettä itsekkyyttä, mitä pitää olla. Välillä tuntuu, että itsekkyys ja omanmielen mukaan toimiminen on nykyään kuin kirosana. Heti alkaa mieleen hiipimään se muotisana narsisti, vaikka siinä puhutaan aivan eri asiasta.Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsistinen persoonallisuushäiriö on  sairaus ja tervehenkinen itsekkyys on ihan okei.

Itsekäs vai itsepäinen..
 
Minä olen todella oma-aloitteinen ja itsekäs ihminen. Teen paljon asioita niin kuin haluan, koska sitä kautta olen onnelisempi, voin paremmin ja teen siten myös läheisistäni onnellisimpia olemalla heille mukava. En tiedä vastausta tähän, mutta en usko kovin monen läheisistäni sanovan minua itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi. Ainakin pyrin olemaan aina avuksi ja joustamaan asioissa omien periaatteideni mukaan. Toki erilaisiin ryhmiin, kuten vaikka meidän kaveripiirimme on jo muotoutunut tietynlaiset roolit kaikille. Se tietenkin helpottaa meidän elämäämme ja kanssakäymistämme. Jokainen tietää mitä toiselta voi odottaa eikä toisen käyttäytyminen enää yllätä. Sama juttu on perheissä ja myös työpaikoilla. Silti se tietynlainen itsekkyys ja oman onnellisuuden mukaaan toimiminen ei ole paha-asia, päinvastoin.

 
 
Nyt kun tässä on vielä rahtunen alkuperäistä ideaa jäljellä on aika lyödä stoppi tämän päivän ajatuksille. Olkaa ainakin välillä oman elämänne tärkeimpiä ihmisiä ja eläkää itseänne varten, kuitenkin muut ihmiset ja heidän mielipiteensä huomioiden. Rakastakaa itseänne niin rakastatte myös läheisiänne!
 
Loppuun vielä kevyempiä aiheita. Tänään lähtee mun jumppa-neitsyys, kun meen vaimoni tunneille. Ensiksi vuorossa on X-Bike & core 50min ja siihen perään Teho tunti 35min , mikä on Crossfit tyylistä menoa. Kiva nähdä minkälaisia tunnit on, kuinka koville Monna mut laittaa ja minkälainen fiilis tuolla ryhmäliikunnassa yleisesti ottaen on. Siitä raportoin sitten loppuviikolla.
 
Topakkaa torstain jatkoa!
 
Tuukka


8 kommenttia:

  1. Sä olet oikeassa. Hyvä olo lähtee itsestä. Ja se tarttuu muihinkin. Ja voiko olla esim hyvä PT, jos itse voi huonosti eikä pidä itsestään huolta. Narsisti on todellakin ihan toista. Narsisti ei voi hyvin , mutta ei myönnä sitä.
    Lentokoneen turvallisuusohjeissa sanotaan, että laita happinaamari ensin itsellesi ja sitten vasta toiselle, esim. lapselle. Siinähän se idea on todellakin: jollet itse ole kunnossa, et voi auttaa toista selviytymään.
    Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta joka sana Taina! Mielestäni kaikki tekeminen (työ, parisuhde, ystävyyssuhteet jne), jos ihmisellä itsellään ei ole hyvä olla. Se sitten heijastuu jonkintasoisena häiriökäyttäytymisenä ympäristöön. Onhan näitä tapauksia ja esimerkkejä vaikka kuinka..:)

      Poista
  2. Kuinka sattuikaan, että tänään juuri itsekin pohdin samoja juttuja! Ja aika samanlaisia ajatuksia oli itsellänikin. Kuinka sitä voisi olla mukava muille, jos ei arvosta itseään? Kuinka voisi auttaa muita, jos ei jaksa pitää huolta itsestään. Tai jotkut ehkä voivat, mutta en minä ainakaan. :) Niin se vaan on, että hyvä olo lähtee itsestä ja sitä kautta "leviää" myös muille. Narsismi on sitten juttu erikseen.

    Niin siis sitähän mä vaan tulin sanomaan, että hieno teksti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Välillä tuntuu, että osa ihmisistä on unohtanut sen oman tyytyväisyyden, kun omistaudutaan vain täysin jollekin muulle ihmiselle/asialle.

      Poista
  3. Nykyään on muotia keksiä vaikka mitä tekosyitä itsekkyydelle ja yrittää uskotella, että se olisi jotenkin hyvä asia. Ei ole, ei koskaan. Tai no itselle tietysti on, muttei kenellekään muulle ympärillä. Minä olen mielestäni ihan tavallinen ihminen, muttei silti ole tullut mieleenikään kostaa toisten itseni edelle laittamista kiukuttelemalla tai olemalla huonolla tuulella. Niin tekee lapset, ei aikuinen ihminen. Jos tosiaan vielä tuossa iässä teet niin, niin itsekkyys ei edes taida olla pahin ongelmasi.

    Minä en koskaan haluaisi olla ihminen, jolle tärkeintä on minä itse. Jos ei edes oma lapsi mene itsen edelle, niin ihmisessä on jotain todella pahasti vialla. Ja voin sanoa lähipiiristänikin, että mitä itsekkäämpi ihminen, sitä epämiellyttävämpää seuraa. Ne epäitsekkäät taas aidosti jakavat iloa ja onnea ympärilleen.

    Saat toki olla itsekäs, mutta älä nyt viitsi väittää, että sen ansiosta olisit jotenkin parempi ihminen muillekin. Myönnä ihan reilusti, että sinä olet itsekäs ihminen ja se siitä. Se on ihan ok. Tekosyiden keksiminen sen oikeuttamiseksi ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintosesta ja rehellisestä mielipiteestä. On aina mukavaa saada erilaisia näkökantoja asioihin.

      Minulla on omat tapani toimia ja jos tuntisit minut niin tietäisit, että laitan melkein aina toisten edun itseni edelle. Vanha työkaverini sanoi kerran, että sä annat vaikka viimeisen eurosi kaverillesi jos se sitä pyytää..:)

      Kirjoituksessani tarkoitin sellaista itsekkyyttä, mikä on hyväksi myös lähiympäristölle. Eli lasten, puolison, perheen jne ei tarvitse aina ja kaikkialla mennä omien tarpeiden ohi. Se ei ole mielestäni millään tapaa järkevää vaan tekee ennen pitkää ihmisestä onnettoman.

      Olen elämäni aikana nähnyt todella paljon onnettomia ihmisiä, jotka eivät pidä puoliaan vaan elävät elämäänsä joko esim. miestään/vaimoaan, lapsiaan, koiriaan, työtään jne varten.

      Sinun eikä kenenkään muunkaan tarvitse missään nimessä olla samanlainen ihminen kuin minä. Ole omanlainen, se on se juttu. Kuuntelemalla muita ja oppimalla jokapäivä jotain uutta kasvaa myös ihmisenä, vaikka ei kaikissa asioissa samaa mieltä olisikaan :) Olen nähnyt paljon epäitsekkäitä ihmisiä jotka eivät jaa mitään muuta kuin syvää katkeruutta ympärilleen, joten väittämäsi ovat ainakin minun kokemuspohjani perusteella hieman harhaanjohtavia.

      Minä olen tietyissä asioissa itsekäs ja voimakastahtoinen ihminen. Tekosyitä minun ei ole koskaan tarvinnut keksiä. Enkä yritä olla parempi ihminen kuin kukaan muu.


      Olet tainnnut lukea kirjoitukseni nälkäisenä tai sitten sohaisin sun arkaa kohtaa pahemmin kuin oli tarkoitus! Toivon koko sydämestäni, että voit elää iloista elämää juuri sellaisena kuin olet, niin teen minäkin :)

      Mukavaa syksyn jatkoa!

      Tuukka

      Poista
  4. Osui ja upposi! Löysin itseni monta kertaa tekstiä lukiessani nyökyttelemästä, että "kyllä, juuri näin, samaa mieltä". Hyvä teksti siis! :)

    Liika epäitsekkyys kostautuu väkisin jossain vaiheessa, kun omalle hyvinvoinnille ei jää aikaa. Pyydetään palveluksia, pyydetään ylitöihin.. ja aina vastaat vain "kyllä", kun haluat toimia epäitsekkäästi ja ajatella muita ennen itseäsi. Lopputuloksena sitten se, että olet itse onneton ja burn outin partaalla. Onko se sitten hyvä? Oon siis kanssasi samaa mieltä siitä, että joskus pitää laittaa oma itsensä etusijalle ja ajatella vain itseään. Ottaa edes se tunti päivässä omaa aikaa ja tehdä silloin niitä asioita, joista saa mielihyvää ja jotka auttaa pitämään sen paketin niin sanotusti kasassa.

    Seuraavaa mielipidepostausta taas innolla odottelen ;)

    VastaaPoista
  5. Kyllä osui tännekin. Burn outin ja vakavan masennuksen jälkeen jää tasan kaksi vaihtoehtoa, yrität 1. saavuttaa tavoitteita, revetä vastaamaan kaikkien odotuksiin tai ylipäätään selvitä kaikesta tai 2. keskityt itseesi ja siihen mikä on sinun hyvinvoinnin kannalta tärkeintä. Itsekkyys muiden kustannuksella ei ole ok, omalla kustannuksella on.

    VastaaPoista